Tämä päivä on mennyt normaalin rytmin hakemisessa. Kukin elukoista vieläkin vähän etsii omaa paikkaansa, ja ovat yhä äärimmäisen kiinnostuneita toisistaan. Olisin kuvannut poikia koko päivän, jos vain uusi kamera olisi niin sallinut. Se kuitenkin tilttasi aamupäivästä, eikä me olla saatu sitä vieläkään toimimaan. Ei auta mikään, näyttö ja kaikki on ihan mustana. Eli jos ei huomenna ihmettä tapahdu, täytyy mun palauttaa toi heti maanantaiaamuna. Ei kivaa, ei ollenkaan.
Mutta pojat. Ne siis sietävät toisiaan jo ihan hyvin. Kari nyt tulee noiden kaikkien kanssa toimeen, mutta Peto ja Roikin ovat ihan jo melkein tuttavia. Ei nyt vielä mitään parhaita kavereita, mutta voivat jo hyvin sietää toisiaan lähelläkin. Kuten esimerkiksi samassa puussa oleminen ei ole mitenkään kauhean vastenmielistä.
Me pojat vaan oleillaan
Ei tässä mitään kummempaa
Emännän kuvaaminen sentään on ;)
Kari ei tykkää uudesta kamerasta ollenkaan, sen mielestä se pitää outoa ääntä ja zoomikin on ihan outo.
oikeesti, onko pakko?
Ansa suhisee vieläkin Roille, mutta ei enää niin pahasti kuin eilen. Eli hyvältä vaikuttaa, ja en mä tuosta pojasta haluaisi luopua ;)
Kommentit