Kukka (5.12.01-18.1.07) oli ensimmäinen kissani, jonka sain 20-vuotislahjaksi vuonna 2002. Vaikka se tuli vähän niinkuin lahjaksi, oli se silti toivottu ja kaivattu lemmikki. Kukka oli ihan omaa luokkaansa oleva kissaneiti, joka ei valitettavasti ollut päästään kaikista tervein kissa.
Kukka tuli meille suvusta, jossa esiintyi sukurutsausta. Pentuna se oli pentueen musta lammas, joka pakoili muita pentuja kirjahyllyssä kun toiset leikkivät lattialla. Kun se sitten tuli kotiin, niin heti ensimmäisenä sen ujous katosi, ja se alkoi vaatimaan ihmisiä leikkimään sen kanssa. Kukka osasi olla erittäin vaativa, ja se tiesi kyllä oman korkeudellisen asemansa, sekä osasi käyttää sitä hyväkseen.
Vaikka Kukka oli mitä mainioin kaveri, oli siellä tietenkin omat vikansa. Pahin Kukan ongelma oli se, että se stressasi pissaamalla laatikon viereen. Eli Kukka ei koskaan ollut 100% sisäsiisti, vaikka osasi kyllä käydä laatikollakin pissalla. Sen pissa tutkittiin moneen otteeseen, mutta siltä ei koskaan löytynyt tulehduksia tai muitakaan fyysisiä vikoja. Kukalla kokeilin ihan kaikkea, Feliwaysta mielialalääkkeisiin. Kävyn tultua taloon Kukan tila meni kuitenkin niin huonosti, ettei lääkkeistä ollut enää mitään virkaa, ja yksikään pissi ei osunut enää laatikkoon. Tämä ei mielestäni ollut enää normaalia kissanelämää, joten pitkään harkittuani jouduin päästämään Kukasta irti talvella 2007.
