Tässä on Kävyn terveyshistoria noin lyhykäisyydessään. Ja varmaan olen unohtanut tästäkin jotain, eikä nyt ollutkaan tarkoitus kertoa sen jokaisesta pikkunaarmusta tai tulehduksesta.

Eli kun pentu tuli meille syksyllä 07, oli se pirteä ja vetreä nartun alku, joka oli elänyt koko pentuaikansa barffilla. Samaa linjaa jatkettiin sitten meilläkin. Kaikki lihat ja luut mitä se sai, olivat jonkinsorttista teurasjätettä, tosin eläinlääkärin tarkastamia. Mutta en siis syöttänyt sille mitään priimaa lihaa, vaan koirille tarkoitettuja lihoja. Ja raakana meni kaikki, lampaasta nautaan ja possusta peuraan. Syötin mukana myös luita, kananmunia ja ihan kaikkea mitä vaan mieleen juolahti.

Kun Käpy oli noin 6kk vanha (huhtikuu 08), jouduttiin ensimmäistä kertaa eläinlääkäriin kun sen ripulista tuli veriripuli ja korvassakin oli tulehdus. Saatiin lääkkeet ja ohjeeksi syöttää pelkkää keitettyä riisiä ja broileria, ja sitä se sitten saikin. Vatsa ei kuitenkaan parantunut kunnolla, vaan Käpy kakkasi parhaimmillaan 8-10 kertaa päivässä. Saatiin korvaankin toinen kuuri, kun se ei lähtenyt ekalla kerralla. Kun se oli saanut pelkkää riisiä ja broiskua sen 2kk, käytiin sitten paremmissa verikokeissa kun vatsa ei ollut vieläkään kunnossa. Se meni ripulille jos Käpy sai syötyä lenkeillä jotain matkan varrella, ja välillä oli mukana okennuskohtauksia.

Uudet verikokeet kertoivat, että sen ohutsuolessa oli joku sairaus, muut arvot olivat kuitenkin kunnossa. Taisi olla haima-arvot, ja sitten taas sen b12 ja foliitti olivat alhaalla, mikä on koirilla ilmeisesti harvinaista. Noh, saatiin sitten mukaan koirien suolistoantibioottia Tylosinia, ja samaa ruokavaliota jatkettiin. Heinäkuussa 08 kävimme ensimmäistä kertaa tähystyksessä, jossa otettiin koepaloja sen mahalaukusta ja ohutsuolesta. Koepaloista ei kuitenkaan löytynyt mitään, ja toinen lääkäri käski meidän vaihtaa ruokavalio perunaan ja peuraan. No mehän vaihdettiin, ja pari viikkoa näytti jopa siltä, että se toimi. Kakka ei ollut enää haisevaa ei minkään väristä lirua, vaan se oli kunnon kakkaa.

Elokuussa 08 Kävyn silmään tuli jostain kunnon naarmu, sen sarveiskalvo oli siis oikeesti rikki. Siitä sitten alkoi meidän silmätulehduskierre, jota ei saatu koskaan katkaistua. Kun olimme olleet uudella dieetillä jonkun 3vko, tuli taas todella paha veriripuli, ja uudestaan lääkäriin. Nyt sitten päätimme ensimmäistä kertaa testata sille raksuja, joita se ei siis ollut saanut kuin joskus makupaloina. Nämä Hill'sin Ultra Allergenic raksut olivat tehty jotenkin niin, että kaikki protsku oli pilkottu, ja suoliston ei siis tarvitsisi periaatteessa tehdä mitään. Pari viikkoa raksujen aloittamisen jälkeen näytti siltä, että tämä oli oikea ratkaisu, kakasta tuli vihdoin kunnolla kiinteää, ja melkein pelästyin suolistotukosta kun se yhtenä päivänä kakkasi vain kerran

Lokakuussa 08 Kävyn tila sitten taas huononi, se oli saanut syötyä ulkoa leivänpalan kun se oli hoidossa tuttavillamme. Kun tulimme reissusta takaisin, oli sillä taas veriripuli. Päästessämme lääkäriin sen silmätulehdus oli taas krooninen, eikä vatsaa saatu enää kunnolla kuriin vaikka kokeiltiin kaikkia lääkkeitä mitä älyttiin. Tylosinia se sai vieläkin, kortisoonitippoja silmään yms. Marraskuussa 08 kun vatsa ei parantunut, päätimme eläinlääkärin kanssa, että olisi paras ottaa uudet koepalat vatsasta. Edellisellä kerralla ne oli ottanut eri lääkäri tähystyksellä, nyt vatsa sitten avattiin ja otettiin koepalat ihan kunnolla suolesta. Samalla Käpy steriloitiin.

Kun sain sen leikkauksesta kotiin, oli sillä taas silmätulehdus, korvatulehdus ja se yritti toipua leikkauksesta. Se leikkauksen jälkeinen viikko oli mun elämäni pahin, sitä ei voi edes kuvailla. Koira ei tuntunut paranevan, kävimme päivystävällä nesteytyksessä ja kipupiikeillä ja lopulta 5 päivää leikkauksen jälkeen palasimme omalle lääkärillemme. Kuvista selvisi, että Käpy vuoti vatsaonteloon. Sen koepalojen tuloskin oli tullut takaisin, ja kaikki oli ollut niissä ok, eli ei ollut mitään syytä miksi suolisto vuoti. Sen vatsa kuitenkin avattiin, ell varmaan halusi nähdä ettei ollut tehnyt virhettä tms. leikkauksessa. Lopulta saimme kuulla, että suolisto vuoti kahdesta kohtaa, eikä kummatkaan olleet tikkien kohdalta. Oli siis aika jättää hyväiset, ja Käpy jäi eläinlääkärin pöydälle nukkumaan ikiunta ollessaan vasta vuoden vanha.

En vieläkään tiedä miksi sen suolisto ei kestänyt, vaikka kaikkien merkkien mukaan siinä ei ollut mitään vikaa. Meillä ei voi syyttää edes raksuja tästä kaikesta, koska tosiaan Kävyn ongelmat alkoivat sen ollessa barffilla. Kun Käpy kuoli, sain viestejä muilta saman rodun omistajilta, että heillä oli ollut koiriensa kanssa samantyyppisiä ongelmia. Tämän kaiken takia musta tuntui pakolliselta vaihtaa rotua, sillä en voisi aloittaa alusta enää toisen samanrotuisen kanssa. Toivonkin, että en joutuisi tulevan borderin kanssa enää samaan rumbaan. Ja olen pahoillani kaikkien muiden puolesta, jotka joutuvat elämään allergisen koiran kanssa. Tiedän millaista se on, ja mieluummin otan vaikka huonolonkkaisen tai epileptikon kuin allergisen koiran.

Harmi vaan tosiaan kun ei tiedä etukäteen mitä saa, on vain toivottava parasta.

Käpy oli kuitenkin hieno koira, ja mun paras brassi. En vaihtaisi meidän kokemusta pois, sillä Käpy kuitenkin toi niiin paljon eloa mun elämään. Ja kaikkea muutakin hyvää. Onneksi mulle jäi Kävystä eniten mieleen nämä meidän metsälenkit kuin se viimeinen kauhun viikko.