Viikonloppu on nyt ohi, ja kaikenlaista kerrottavaa riittää. Meillä on nyt ollut monta morsianta ja pari sulhastakin. Eli Ansa lähti viime viikolla kasvattajalle sulhasen luo, tosin reissu ei mennyt ihan odotusten mukaisesti. Nyt sulhanen tuleekin sitten käymään meillä, josko Ansa olisi kotonaan rennompi ja juoksu olisi kunnolla päällä. Jos tämäkään ei onnistu, niin sitten Ansa jää odottamaan seuraavaa sulhasta, eikä me saadakaan jouluvauvoja. Mutta ei nyt itketä vielä.
Toinenkin morsian oli meillä perjantaina, tällä kertaa allekirjoittanut. Kun aiemmin kerroin meidän askartelusessioista, niin tämä liittyy nyt niihin. Eli olimme kutsuneet ystävät ja sukulaiset meille lauantaiksi kihlajaisjuhliimme. Itse olen aina sanonut etten sitten mene kihloihin, vaan suoraan naimisiin. Nyt kuitenkin oli pakko olla hetki kihloissa, sillä halusimme mennä salaa naimisiin. Eli kihlajaiset olivatkin hääjuhla, josta vieraat kuulivat vasta paikan päällä.
Perjantaiaamuna heräsimme todella aikaisin, ja aamu alkoi periaatteessa ihan normaalisti. Mies ja Peto tappelivat kumpi saa syödä leivän päälliset ja leivät, ja minä aloin pukeutua parhaimpiini. Kylmän aamun takia tosin pitää laittaa villatakkikin mekon päälle.
Siinä sitten työmatkalaisten kanssa kuljimme samalla bussilla keskustaan, ja jännitys tiivistyi.
Puoli tuntia myöhemmin palasimme kotiin (vaihdolla), tällä kertaa tosin avioparina. Eli kävimme maistraatissa sanomassa toisillemme tahdon, ja nyt allekirjoittanut on siis Rouva.
Pedon mielestä mun morsiuskimppu oli todella hyvä, nuo vihreät pitkät heinät olivatkin hirssiä.
Nyt on juhlat juhlittu, kiitos kaikille juhlijoille! Nähtäväksi siis jää mitä Ansan ja sulhasen yhteisestä ajanvietosta tulee, jos tulee.
Kommentit