Huh huh, mitä tässä voi muuta sanoa. Karin kanssa ollaan eletty nyt pari päivää, ja en vieläkään voi ymmärtää miten pienessä pojassa riittää niin paljon energiaa. Kaikkea on maistettava hampailla ja suulla, ihmisille voi äristä jos se ei saa haluamaansa ja ulkonakin voi ilmeisesti lähteä vieraiden matkaan kun ei aina mammaa tunnista. Mutta onnellisempi en voisi olla, se on pakko myöntää.
Eli nyt lähtee sitten parin viikon kidutus teille blogin lukijoille, luvassa on kuvia Karista sitten ihan kunnolla. Odotan milloin mun photobucket menee jumiin, mutta siinä tapauksessa jos niin käy, on mun vain perustettava uusi kuva-albumi johonkin toiseen paikkaan. Te ette näiltä kuvilta vain voi enää välttyä! :D
Kissojen ja Karin kanssa on mennyt hyvin. Ansa on vielä aika varautunut, mutta sitä kiinnostaa Karin touhut todella paljon. Ovat he pääseet ihan haistelemaankin toisiaan, mutta enemmän Ansa on jossain ylempänä tarkkailemassa Karin touhuja. Pedon hännässä Kari taas roikkui jo eilen illalla, ja pusukin on Pedolle jo annettu. Valitettavasti siitä taas sitten mulla ei ole kuvaa, joten ei tämäkään reilua ole että joudun sen vain kertomaan.
Mutta oletteko valmiita? Näitä kuvia sitten riittää, ja tästä lähtee!
Kari löysi tutun vihreän aktivointipallonkin, ja se sai osakseen paljon murinoita
seisotuskuvan harjoittelua samalla
Sen jälkeen löytyi jostain kangasluu, mikä vinkuikin
oho, pyyhettäkin jäi hampaiden väliin!
Ja heti kun selkäni käänsin, niin Kari kävi hakemassa eteisestä mun koiranulkoilutuskengät ja niiden tappo alkoi :D
Ja sitten se ehtikin taas kadota jonnekin :D
Nyt pitää lähteä käyttämään herännyttä riiviötä ulkona, nukkumiskuvia seuraavassa erässä ;)
Kommentit