Äsken tuli vakuutusyhtiöltä päätös, että Kävyn eläinlääkärikulut (lukuunottamatta steriloinnin osuus) ja menetys korvataan. Tämä on sitten viimeinen todistus siitä, että Käpyä ei enää ole. Olo on haikea, itkutkin melkein itketty ja nyt pitäisi yrittää suunnitella tulevaa. Joulu ei juurikaan innosta, eikä töissäkään mikään kiinnosta. Pakkohan siellä on kuitenkin olla, ja pakko saada laskuja maksettua. Masteria kun tuli vingutettua ihan kiitettävästi eläinlääkäreillä tässä kuussa. Mutta onneksi tosiaan oli tuo vakuutus, nyt en jää ainakaan niin paljoa miinukselle tässä asiassa.

Peto kaipaa yhä kaveria, enkä mä oikein osaa auttaa sitä. Uusi kaveri on kyllä harkinnassa, mutta en yhtään osaa sanoa tuleeko meille seuraavaksi toinen kissa vai uusi koira. Petri on kyllä luvannut Pedolle oman live-telkkarin, elikäs akvaarion :D.