Kun me tuossa talvella etsimme yhteistä asuntoa miehen kanssa, olin se minä joka pidin pääni ja halusin erittäin lähelle metsiä. Toinen vaihtoehtomme oli keskellä betoniviidakkoa, mutta sielläkin olisi ollut metsät suhteellisen lähellä. Nyt kuitenkin meiltä on tuohon viereiseen metsään matkaa 100m, ja koiran voin päästää sen jälkeen irti. Siitä alkaa suhteellisen iso metsä, joka on täynnä pieniä polkuja, erilaista maastoa, paljon kallioita ja kiipeämistä, mutta myös paljon puita ja vähän suotakin.
Sekä minä, mies että Kari ollaan ihan innoissamme meidän metsästä. Ei olla edes juurikaan törmätty muihin koiriin, eikä onneksi käärmeisiin tai muihinkaan elukoihin. Kari tykkää juosta maastossa, varsinkin jos sillä on joku kaveri jota voi jahdata.
maisemia riittää
myös ylöspäin
Kommentit