Eilen illalla käytiin hakemassa vihdoin Kari kotiin. Matka bussilla meni mukavasti, vaikka räntää satoikin niskaan. Kari oli hienosti sylissä, vaikka kaikki ohi kulkevat ihmiset kiinnostivatkin kovasti. Kun sitten päästiin sisään, olivat kissat heti vastassa, eiväthän ne voineet tietää että tuomme mukanamme jonkun riiviön. Kun Peto näki mitä mun sylissä oli, se pakeni taas omaan tyyliinsä verhojen taakse, ja viihtyikin siellä melkein koko illan. Ansa taas murisi ja sähisi Karille, joka ei tiennyt miten sen olisi pitänyt käyttäytyä oudon vaalean tyypin kanssa.
Ja voiko söpömpää olla?
Illalla käytiin jo ulkona pissilläkin, ja hienosti Kari on ymmärtänyt jujun. Nukkumaan mentiin joskus kymmenen aikoihin, ja ensimmäisen kerran herättiin viiden aikaan kun pienelle tuli pissahätä. Ulkoilun jälkeen jatkettiin nukkumista, ja nytkin Kari ottaa taas vähän päikkäreitä aamuriehunnan jälkeen.
Kissojen kanssa on siis tutustuminen kesken, mutta ainakin kissanlelut on Karinkin mielestä tosi kivoja.
Mamman sylissä on hyvä olla
Kommentit