Ansa pääsi tänään ensimmäistä kertaa ulos valjaissa, ja se tuntui olevan pienelle neidolle todella jännittävä kokemus. Sisällä valjaiden kanssa ei voinut liikkua, ja ulkona taas piti huutaa kun jännitti niin pirusti. Alkuun Ansa oli vain sylissäni ja se haisteli tuulta ja kevään tuoksuja. Lopulta Ansa uskaltautui kokeilemaan märkää asfalttiakin.

Kun palattiin Ansan kanssa takaisin sisälle, jo käytävässä kuului Pedon huuto. Se oli selvästikin närkästynyt siitä, ettei itse päässyt ulos. Ansan Peto nuuhki todella tarkkaan, ja lopulta se jäi odottamaan eteiseen että pukisin sillekin valjaat. Ja näinhän mun oli tehtävä.

Ulkona Peto jatkoi huutamistaan, mutta niinhän se aina huusi ulkotarhassaankin kun pääsi sinne pidemmän ajan jälkeen.

Peto haisteli tuulia

Tässä muuten näkyy myös Pedon laihuus, se ei vieläkään ole lihonnut kunnon kissan mittoihin, vaikka miten olen yrittänyt

Kun sitten palasimme Pedon kanssa sisälle, niin Ansa huusi eteisessä hätäänsä. Eihän se tosiaan ole koskaan ollut ilman Petoa, joten neidille taisi tulla pienoinen paniikki kun jäi asuntoon ihan yksin.