Tästä lähtien blogia voi lukea osoitteesta http://verskinen.blogspot.com

Eli jatkan ihan normaalisti blogia, mutta olen siirtämässä sitä bloggeriin. En vielä ole saanut selville saanko näitä vanhoja mitenkään mukanani, mutta ainakin ne pysyvät täällä. Toivon teidän lukijoiden seuraavan perässä. Käytännössä siis vain osoite muuttuu, joten muistathan vaihtaa sen myös mahdollisiin oman blogisi linkkeihin!

Kiitos!

Ostin siis parisen viikkoa sitten  uuden kameran, ja nyt on ollut testiviikot käynnissä. Ensimmäinen kamera sippasi jo päivän käytön jälkeen, mutta se vaihdettiin kaupassa uuteen. Nyt tämä on toiminut kuin unelma. Huonoista kuvista voi tästä lähtien syyttää kuvaajaa, eikä kameraa. Säädöt on siis todellakin vielä hakusessa, mutta intoa on nyt kuvata enemmän, koska ei tartte kirota koko aikaa kameran riittämättömyyttä. Hyppysissä on siis nyt Canon eos 500D, missä on myös videokuvaus. Sitä en tosin ole vielä testannut.

Eilen oli hieno auringon paiste, joten lähdettiin miehen, Karin ja kameran kanssa metsään ulkoilemaan. Osa kuvista paloi lumen ja auringon kohdatessa, mutta jotain onnistuneitakin sain tallennettua. Tosiaan säädöt on vielä paljonkin hakusessa, joten mitään äärimmäisen hienoja kuvia en mielestäni saanut.

Kari ja pallo

tässä lumi sitten jo "paloi"

samoin tässä, vaikka hyvä kuva muuten onkin

Kiire!!

Tässä näkyy kivasti miten pallo lentää lumeen, ja Karin ilme :D

lenkin jälkeen alkoikin sitten väsyttää, ja tällaisia ovat sisäkuvat nykyään :)

Ero vanhaan on siis huima, ja mä olen tyytyväinen!

Pienellä pojalla on jo monta nimeä. Ihana Roi on saanut nyt jo lempinimiä, kuten Roiske, Rouske, Roikkeli ja roiboi :D

Roi on sopeutunut nyt ihan äärimmäisen hyvin, ottaen kuitenkin huomioon, että se on ollut meillä vasta viikon. Peto on yrittänyt haastaa sitä leikkiin jo monta päivää, mutta Roi ei ainakaan vielä ole uskaltautunut mukaan. Kai se pelkää, kun on aina isommilta kissoilta saanut vain kynsiä ja hammasta.

Ansakin alkaa tottua Roihin, eikä enää sähise kuin joka kolmas kerta Roin mennessä ohitse. Itse asiassa ne on kaikki kolme olleet jo monta kertaa yhdessä parvekkeellakin katselemassa lintuja yhdessä, ja siellä Ansa ei ole sähissyt kertaakaan. Joka päivä menee aina astetta paremmin kuin edellisenä, ja Roi alkaa olla jo hyvin kotiutunut. Telkkariakin on katsottu.

Ja kauhulla seurattu Karin pallon heittoa ja riekkumista

Mitä hittoa se oikein tekee??

Mutta on Roi ehtinyt rentoutuakin. Ja ihan kunnolla myös, sillä se on jo kahtena yönä peräkkäin nukkunut melkein koko yön sängyssä mun ja miehen välissä. On muuten paljon mukavampi nukkujakaveri kuin Peto, sillä Roi jää vaan siihen väliin, eikä tunge selän tai mahan päälle ;)

Tämä päivä on mennyt normaalin rytmin hakemisessa. Kukin elukoista vieläkin vähän etsii omaa paikkaansa, ja ovat yhä äärimmäisen kiinnostuneita toisistaan. Olisin kuvannut poikia koko päivän, jos vain uusi kamera olisi niin sallinut. Se kuitenkin tilttasi aamupäivästä, eikä me olla saatu sitä vieläkään toimimaan. Ei auta mikään, näyttö ja kaikki on ihan mustana. Eli jos ei huomenna ihmettä tapahdu, täytyy mun palauttaa toi heti maanantaiaamuna. Ei kivaa, ei ollenkaan.

Mutta pojat. Ne siis sietävät toisiaan jo ihan hyvin. Kari nyt tulee noiden kaikkien kanssa toimeen, mutta Peto ja Roikin ovat ihan jo melkein tuttavia. Ei nyt vielä mitään parhaita kavereita, mutta voivat jo hyvin sietää toisiaan lähelläkin. Kuten esimerkiksi samassa puussa oleminen ei ole mitenkään kauhean vastenmielistä.

Me pojat vaan oleillaan

Ei tässä mitään kummempaa

Emännän kuvaaminen sentään on ;)

Kari ei tykkää uudesta kamerasta ollenkaan, sen mielestä se pitää outoa ääntä ja zoomikin on ihan outo.

oikeesti, onko pakko?

Ansa suhisee vieläkin Roille, mutta ei enää niin pahasti kuin eilen. Eli hyvältä vaikuttaa, ja en mä tuosta pojasta haluaisi luopua ;)

vaan ihan loistavia päiviä! Mulla on syksystä asti oman terveyden kanssa ollut hieman ongelmia, ja sitä myöten päivät olleet vähän huonompia. Tällä viikolla niitä hyviä päiviä on kuitenkin ollut enemmän, lähes koko viikko. Ja kiitos siitä kuuluu näille ihanille elukoille!

Maanantaina Ansan kasvattajat Jaana ja Minttu tulivat kylään, ja siitä tämä kaikki lähti. Tarkoitus oli vain ommella heille näyttelyyn häkkitarvikkeita, siinä se. Jotenkin kuitenkin ajauduttiin siihen, että meillä on nyt "hoidossa" maailman ihanin räggäripoika.

Saanko esitellä teille, tässä on Es*NaorahDolls Roy of Cat's-JM

Roi tuli meille eilen koeajalle, eli käytännössä sain kissan syntymäpäivälahjaksi. Olen lahjaeläimiä vastaan, mutta tämä oli pakko ottaa. Roi on espanjantuonti poika, joka on syksyllä kastroitu. Ikää sillä on noin puolitoista  vuotta, eli Roi kyllä kasvaa vielä. Eilisen Roi vietti tutkien asuntoa, ja jättäen omaa hajuaan ympäri ämpäri. Vaihtelimme kissoja huoneista toiseen, mutta ne eivät vielä saaneet nähdä toisiaan. Roi kaveerasi kuitenkin heti jo Karin kanssa, ja oli rentoa poikaa heti alkuun.

Tänään Roi näki sitten Pedon ja Ansankin, ja tähän asti kaikki on mennyt melkein täydellisesti. Pojat ovat tulleet hyvin juttuun keskenään, ja olleet jo ihan pusuetäisyydelläkin.

Ansa neiti on kuitenkin sen verran neiti, että se vain sähisee Roille. Roi ei siitä kuitenkaan välitä, se vain on :D

Mä olen niin myyty tuolle pojalle <3

Kävin eilen Jaanan ja Mintun luona, eli siis Ansan kasvattajilla kylässä. Siellä oli viipeltämässä reilun kolmen viikon ikäisiä pentuja, ja ihana piipitys vain kävi. Nyt ne oli vielä sen verran pieniä, että ihan kuin olisi katsonut humalaisten teinien kävelyä perjantai-iltana. Mutta suloisia kuin mitkä!

Mun kameralla ei tarkkoja kuvia saa, mutta siitä lisää kohta. Nyt kuitenkin edes jotain räpsyjä teille uteliaille.

Missä kaikki kaverit?

Me tullaa ja syörään sut!

Maitonenät <3

Nyt näin myös ensi kertaa Ansan tulevan sulhasen, joka on siis espanjan tuontikolli. Aivan mahtava tapaus, ja niiiin komea kuin mikä! Valloitti kyllä mut heti, toivottavasti valloittaa Ansankin ;)

Naisten valloittamisessa tulee väsy

Meille tuli myös viikonlopuksi hoitolapsi, ja saa nähdä miten se pärjää Ansan ja Pedon kanssa. Nyt ne ovat vain molemmin puolin haistelleet hajuja, eli aina toinen pari on yhdessä huoneessa, kun toinen haistelee muuta kämppää ja parin tunnin välein vaihto. Tosin nyt on kaikilla uniaika. Huomenna varmaan yhdistetään porukka, saa nähdä miten käy. Joten huomenna varmaan infoan tästä hoitolapsesta enemmän ;)

Ja sitten siihen kamera-asiaan. Eli mullahan on nyt reilun vuoden verran ollut tuo Canonin Ixus. Se nyt kuitenkin hajoaa koko ajan käsiin, ja mulla on mennyt siihen hermot jo melkein heti ostosta lähtien. Olenkin nyt säästänyt rahaa, ja kävin eilen varaamassa itselleni uuden kameran. Nyt ostan järjestelmäkameran, mallia Canon eos 500D. Siinä on myös videokuvaus, joten saa yhä kuvattua kissoja ja Karia jonkin verran. Käyn varmaan hakemassa sen viikonloppuna, ja ensi viikolla joudutte kärsimään mun harjoittelun tuloksista. Saa nähdä miten nopeasti nuo elukat kyllästyy siihen kun jahtaa niitä kameran kanssa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Kari alkoi köhiä. Se köhi ja köhi sellaista läpinäkyvää limaa, eikä siitä meinannut tulla päivälläkään loppua. Kari siis taisi saada kennel yskän, mikä on tavallaan koirien influenssa. Eilen se vain lojui sohvalla koko päivän ja oksenteli sitä limaa. Se oli todella raukka, ja erittäin kipeän oloinen.

Tänään sillä on ollut jo hieman paremmin energiaa, mutta köhä jatkuu. Ei olla vielä käyty sen takia lääkärissä, koska tauti on aika perustauti koirilla.  Siitä voi tosin tulla pahojakin jälkitauteja, joten Karin pitäisi ottaa ihan rauhassa ainakin seuraavan viikon.

Miten tuolle nyt voi sanoa, että ota poika iisisti?

Nyt se kantaa jo taas mun syliin tennispalloa, joten näyttäisi olevan parempaan suuntaan menossa. Energiaa sillä ei kuitenkaan ole mitenkään paljoa, mutta halua sitäkin enemmän. Meidän pienellä koiralla on nyt vanhan miehen tupakkayskä :D

Nyt on ollut taas kivoja pakkasia, mutta eilen sentään paistoi aurinko. Lähdettiin Karin kanssa metsään vähän kuvailemaan, tosin mun pieni canonin Ixus vetelee ihan viimeisiään. Se alkaa hajoilemaan ihan kunnolla käsiin, ja sitä enemmän mulla alkaa mennä siihen hermot. Haluaisin todella paljon ostaa itselleni järjestelmäkameran, ja olenkin nyt vertaillut niiden hintoja ja malleja. En vain ole vielä uskaltanut tehdä mitään päätöksiä.

Eilen mentiin kuitenkin vielä vanhalla rämällä, mutta onneksi paistoi aurinko. Metsässä sitä tosin hädin tuskin huomasi, puiden lumiset latvat eivät päästäneet paljoakaan valoa läpi.

Metsän toisessa päässä on kuitenkin hieno aukea kohta, josta näkee pitkällekin. Aukean toisella puolella on Hervanta, ja toisella sivulla menee pitkät hiihtoladut. Niille meillä ei ole asiaa näin talvella, joten tyydyimme Karin kanssa vain tarkkailemaan luontoa ja nauttimaan auringosta.

Mitä siellä oikein näkyy?

Karin olisi tehnyt tosi paljon mieli mennä katsomaan lähempää hiihtäjiä, niitä ei nyt taida kuvissakaan näkyä, olivat sen verran kaukana.

Mamma, mun tulee kylmä!

Mitä sä nyt vielä kuvaat?

Hei oikeesti!

Pakkohan se oli sitten antaa periksi, ja taas mentiin.

Metsässä kotia päin tavattiin myös Siiri, joka on lähistöllämme asuva kultainen noutaja. Siiri käy meidän kanssa samassa tokossa, ja Kari ja Siiri leikkivät metsässä hieman ennen kuin kummatkin jatkoimme matkaamme eri suuntiin. Usein erilaisilla eläinpalstoilla kauhistellaan kuinka koiria ei saisi pitää irti metsässä, eikä ne varsinkaan saisi tavata toisia koiria. Nyt oli ihan mukava hetki, koirat moikkasivat, leikkivät ja sitten jatkoimme molemmat matkaa. Ei mitään draamaa, ei mitään erikoista.

Tänään on jo sen verran kylmempi, että Kari nosteli tassujaan jo aamulenkillä. Meillä mittari näyttää -20, ja päälle vielä kova kylmä tuuli. Ei yhtään kiva :(

Karin ruokavalio siis muuttui pari viikkoa sitten kun jätin siltä kaikki teolliset ruuat pois. Piti keksiä myös uudet makupalat, ja vinkin sain eräältä foorumilta. Hain kaupasta possun kieltä ja sydäntä, ja tarkoitus oli tehdä niistä makupaloja. Se ei käynytkään niin helposti mitä olin kuvitellut.

Kun Peto oli pieni, sehän söi kaikkia lihoja ihan ruuakseen. Vieläkin sydän on sen herkkua, ja se kyllä taas näkyi. En ehtinyt edes ottaa sydäntä pöydälle, kun se oli kiehnäämässä ja varastamassa sitä. Samaan aikaan kun leikkelin sydäntä kattilaan kiehumaan, oli mun laitettava sitä Pedon lautasellekin, tai se olisin saanut siltä hammasta. Oikeesti, nyt muistan miksi sen nimeksi tuli Peto :D

LISÄÄÄ!!!!

Samalla kun Peto söi herkkuja omasta kupistaan, pääsin vihdoin töihin.

Sydän

Seuraavana sydänpalat löytyivät kattilasta

Keitin sydämen paloja noin 20 minuuttia, jonka jälkeen annoin niiden jäähtyä ennen seuraavaa vaihetta.

Tämän jälkeen leikkasin keitetyt palat vielä pienemmiksi paloiksi leivinpaperinpäälle pellille

Lopulta pelti uuniin, 50 astetta ja noin reilu tunti. Kääntelin paloja aina välillä, jotta ne kuivuisivat molemmilta puolilta tasaisesti. Kun ne olivat kuivahtaneet, pelti ulos uunista ja tulos näytti tältä

Kuivatut palat ovat sinällään vielä liian isoja Karille, joten pilkoin niitä vielä lisää

Nyt Karilla on sekä pakkasessa, jääkaapissa ja mun takin taskussa tuoreita, lisäaineettomia herkkuja. Ja menevät muuten hyvin kaupaksi. Viimeksi keitin kolme sydäntä, joiden hinnaksi taisi tulla yhteensä noin 5€. Veikkaan, että nämä herkut riittävät vajaaksi kuukaudeksi. Eli halpojakin ovat, mitä nyt vähän vaativat vaivaa. Mutta eivät kuitenkaan ihan hirveesti, ottaen huomioon miten herkullisia ne ovat koirien mielestä, ja myös terveellisiä.

Olen ollut kaksi viikko yksin kotona, kun mies on työmatkalla. Nämä ihanat elukat ovat auttaneet jaksamaan päivästä toiseen, joten haluankin kiittää niitä, ja kaikki muitakin ystäviä. Kiitos kun olette olemassa!

Ystävä lämmittää

Pitää seuraa

Leikkii aina kun leikittää

Juoksee metsässä jahtausleikkejä

Hakee kepin jos ei itse uskalla

ei vie toisen ruokaa

Antaa pusun pyytämättä

Painii

Opettaa miten selviytyä vaikeistakin olosuhteista

Tukee kaikissa tilanteissa

Ja hyvä ystävä tekee tilaa kaikille

Verski ja karvaiset elukat toivottavat kaikille hyvää ystävänpäivää!

Tänään 12.2 on juhlan päivä. Tosin juhlasankari ei ehkä itse tajua sitä, se on vain hämmästynyt kaikesta pusuilusta ja huomiosta. Ollaan tehty kyllä normaalit aamurituaalit, mutta aamupala oli vähän juhlavampi.

Eli tänään Kari Veikko Juhani (keksimme sille koko nimen Savonlinnan reissulla) täyttää tasan vuoden. Ei kyllä uskoisi, sillä toinen on vieläkin ihan pentu :D

Laitetaan kuitenkin juhlan kunniaksi nyt hieman kehityskuviakin

Kari Veikkomainen ilme jo pienestä pitäen :D

Kari noin 4kk

6kk

7kk

10kk

Ja nyt noin vuoden ikäisenä (kuvat otettu parisen viikkoa sitten)

Yksi mun suosikkikuvista

Ja tänään tosiaan herra sai aamupalaksi härän häntää, ja tuntui maistuvan :D

Meillähän tämä punainen matto on vain lihojen ja luiden syöntiä varten. Kari on oppinut sen hienosti, eli luita ei saa syödä missään muualla, kuin tämän punaisen maton päällä. Jo pelkkä maton esille ottaminen saa kyllä huomiota osakseen, tosin nyt tämän aamupalan jälkeen matto meni pitkästä aikaa pesuun ;)

Tänään heti aamupalan jälkeen Kari sai suuren tehtävän. Niin sai toki emäntäkin, mutta Karille se oli vielä oudompaa. Siiri tuli meille hoitoon, ja Kari otti tehtävän innoissaan vastaan. Aluksi Siiri hieman pelkäsi liian innokasta Karia, ja jossain vaiheessa Kari taisi tulla vähän kateelliseksikin Siirille.

Siiri esittelee Karille leluja

Kari tosiaan otti ihan tehtäväkseen seurata Siirin jokaista tekemistä. Me myös Siirin kanssa heittelimme Karille lelua, ja Siirin hämmästykseksi Kari toi lelun aina takaisin heiton jälkeen. Kari ei välillä oikein tiennyt miten päin sen tulisi olla, että mikä se Karin rooli oikein on. Se oli välillä kateellinen kun mun kaikki huomio meni Siirille, mutta toisaalta sitten taas Siirin tekemisetkin oli ihan hirvittävän mielenkiintoisia ja niitä piti tarkkailla silmä kovana.

Siiri tykkäsi myös katsella kun Ansa leikki, ja yritti hieman sanoa kissaakin. Tosin Siirin mielestä kaikki liikkuvat eläimet ovat hauvoja, joten mentiin sitten sillä. Peto yleensä pelkää sen verran ovikelloa (ja kun Kari saattaa haukkua innoissaan), että menee vieraiden tullessa jonnekin piiloon. Heti kun jäätiin kuitenkin Siirin kanssa kaksistaan, tuli Petokin piilostaan. Peto Siiri kiinnosti ihan todella paljon, ja se kävikin nuuhkimassa Siiriä monta kertaa. Siirikin tykkäsi Pedosta, ja konttasi sen perässä vaatehuoneeseen asti.

Mutta Siirin mielestä mikään ei kuitenkaan voittanut kaloja. Me ruokittiin kalat yhdessä Siirin kanssa, ja se oli todella mielenkiintoista Siirin mielestä. Välillä huomasin puhuvani itsekseni samalla kimeällä äänellä sekä Siirille että Karille, ja kehuin kumpaakin heti jos tekivät edes jotain. Erehdyin jopa kerran komentamaan Karia Siirin nimellä, ja aloin ymmärtämään miten vanhemmat ihmiset sekoittavat aina lasten nimet niin helposti.

Siiri voi tulla meille kyllä useamminkin hoitoon

Eilen lähdetiin taas Lotan ja Tirin kanssa lenkille. Matkan varrelta poimittiin mukaan myös Neela, kun Taru sattui olemaan vatsataudissa. Pienien hihnassariehumisten kera käveltiin Hervannan toiseen päähän, ja mentiin Makkarajärvelle. Kari oli ihan kamalan innoissaan, kun oli niin monta kaveria. Tiri ja Neela taas hieman kyräilivät toisiaan, alkuun tuli vähän riidan poikastakin.

Kun päästimme metsässä koirat vapaaksi, juokseminen kuitenkin auttoi. Ja lopulta järven jäällä saatiin nähdä ihan kunnon menoakin. Taaskaan kameranainen ei ihan pysynyt vauhdissa mukana, pahoittelen. Mutta jotain kuitenkin saatiin tallennettua, ja pari ihan hyvää ilmettäkin.

Kuka leikki ja kenen kanssa?

Miten päin sitä nyt pitäisi olla?

Ja sitten mennään!

Jeeee!!

Tiri leikkii hevosta

Täältä tullaan!

Pois alta!

Ja sitten lisää näitä hauskoja :D

Tirin korvat on kyllä ihan hervottomat!

Tiri toimi ärriereiden tuomarina

Ja sitten yksi mun suosikeista. Pylly vasten pyllyä, pum pum...

Ja taas mennään!!

Tuo meidän lenkki kesti yhteensä noin kolmisen tuntia, ja sen jälkeen kaikki koirat olivat todella väsyneitä. Ja ehkä ihmisetkin. Kari on vielä tänäänkin ollut vähän väsy, ja kiitänkin Lottaa ja Tiriä eilisestä :)

Ansallahan ei ole vielä kertaakaan ollut ilmeisesti yhtään kunnollista juoksua. Se kyllä hakee sitä, saattaa hieman huudella ja olla "juoksuinen". Mutta lopulta se juoksu ei kuitenkaan ole kunnolla räjähtänyt päälle, ja nämä "juoksut" ovat kestäneet vain pari päivää.

Eilen illalla Ansa sitten aloitti huutamisen. Se jatkoi sitä koko yön ja tämän päivänkin. Pissalla ollessaan se on seissyt siellä monta minuuttia, ja nytkin huutelee keittiössä ihan kunnolla. Äsken tapahtui niinkin outoa, että Ansa kävi puskemassa nukkuvaa Karia. Eli jotain uutta on nyt oikeasti tekeillä, en vain tiedä että mitä.

 Ansa siis kehrää ihan hulluna, huutaa ja kehrää. Vielä se ei kävele ihan maata myöten, joten kiima ei ole ainakaan vielä päällä. Saa nähdä tuleeko se nyt tällä kertaa kovempana, vai odotuttaako se meitä vieläkin. Kummallista.

Viikonloppuna lähdettiin Karin kanssa sukuloimaan ja viettämään synttäreitä Savonlinnaan. Mentiin autokyydillä, ja menomatkalla mukana oli myös ystävien kissoja. Kari istui todella hienosti etupenkillä, ja kissojen poistuttua se pääsi sitten makoilemaan takapenkille. Hienosti oli koko matkan, vaikka selvästi näki kuinka sitä alkoi vaivaamaan pelkästään paikallaan oleminen.

Savonlinnassa riittikin sitten paljon Karin leikittäjiä. Oli mummoa, siskonpoikaa ja muitakin lapsia. Kari oli ihan taivaissa, kun sen kanssa vietettiin niin paljon aikaa. Ensimmäisenä iltana Kari oli niin väsynyt, että se piti kantaa ruokakupille kun ei muuten jaksanut :D

Otso leikkii Karin kanssa

Takaisin tulomatkalla Kari sai muitakin ihmisiä takapenkille, ja välillä emännän syli ei enää kelvannut, vaan oli kokeiltava muitakin.

Kokonaisuudessaan matka meni todella hyvin, ja Kari nukkui vielä koko maanantainkin kun oli niin väsynyt. Kissat olivat sillä aikaa miehen kanssa kotona, ja nyt mies lähti vielä työreissullekin, joten olen ihan yksin elukoiden kanssa pari viikkoa. Onneksi ne pitävät mulle vähän seuraa.

Kuten edellisestäkin postauksesta kävi ilmi, on meillä yritetty sopeutua sisällä tekemiseen, kun ulkona on liian kylmä viettää aikaa. Pari päivää sitten Kari keksi uuden harrastuksen, ja tällä kertaa emännällä ei ole mitään sitä vastaan.

Kari istuu tälläkin hetkellä meidän sohvan selkänojalla, ja katselee ulos. Ikkunasta näkyy läheinen koulu, joten seurattavaa riittää

Mitä tuijotat?

Söpöläinen

Olemme Karin kanssa molemmat hieman tylsistyneet kun pakkanen vain jatkuu ja jatkuu. Eikä pakkasessa sinänsä mitään, mutta tämä jatkuva -20 astetta alkaa raastaa meidän hermoja. Karilta paltuu ulkona tassut, ja multa taas naama. Siksi meidän lenkit on jääneet normaalia lyhyemmiksi, eli pisin lenkki on noin 40min.

Olen sisällä keksinyt Karille tekemistä, mutta siinäkin alkaa luovuus olemaan jo lopussa. Kari osaa nyt liikkua sivulla joka suuntaan

Maata paikallaan vaikka kävisin eri huoneessa

Tanssia

Nyt ollaan saatu opetettua jo seisomistakin, vaikka se oli jonkin aikaa hakusessa. Lähinnä ongelmana oli, että en saanut omaa kättä siitä välistä pois, nyt Kari on hoksannut että osaa seisoa ilman namia nenän edessäkin

Pallon nouto

Ja lopuksi emännän suosikki, Pusu!

Mitäs sitten?

Vinkkejä otetaan vastaan ;)

Jo joskus pari vuotta sitten kokeilin ensimmäisen kerran mitä kissoille voikaan opettaa. Nimensähän nuo kyllä tuntevat, ja myös sanan Ei. Ainakin silloin kuin haluavat. Välillä noihin on toiminut myös käänteispsykologia, esimerkiksi raapimispuun kanssa. Uusien raapimispuiden ja kissojen ruohojen kanssa on usein tehty niin, että kissoja on kielletty menemästä puuhun, tai kielletty syömästä ruohoa. Ei kuulkaas mene kuin puoli tuntia, niin ne ovat takaisin siellä tekemässä "pahojaan". Varsinkin Petoon tuo tekniikka toimii.

Pedolle olen kuitenkin opettanut muutakin. Esimerkiksi Peto osaa istua "käskystä". Eli jos mulla on tarpeeksi hyviä nameja, se osaa istua ja odottaa.

Ja nuosta kahdelle jalalle

Peto osaa myös mennä maahan. Kun laitan käden (jossa nami) maahan, se kiehnää ensin mun ympärillä hetken, kunnes lopulta suostuu menemään maahan.

Eli siis lösähtää kallelleeen lattialle :D

Ansan kanssa ei olla vielä päästy näin pitkälle. Tosin Ansa onkin sitten loistava apuri. Sitä ei aamuisin tarvitse kuin huutaa, niin se jo juoksee paikalle makuuhuoneeseen auttamaan. Ansa nimittäin rakastaa sängyn petaamista. Se on sen mielestä ihan äärimmäisen hauskaa, samoin kuin tietenkin lakanoidenkin vaihtaminen. Ja Ansaa ei tarvitse edes palkata namilla, vaan se tulee ihan leikin takia. :)

Aluksihan Kari ei pitänyt ollenkaan tuosta kauluristaan. Nyt se kuitenkin leikkii jo se päässä, mutta selkeästi vähän vaikeuttaa silti jotain leikkejä ja varsinkin namien etsimistä. Kari kuitenkin antaa laittaa sen hyvin päähän ulkoilun jälkeen, eikä näytä pelkäävän siitä tulevaa ääntä. Tosin kauluri hieman muuntaa kaikkia ääniä, ja se päässä Kari on haukkunut postia ja muita sellaisia asioita, mihin se ei yleensä reagoi ollenkaan.

Nukkuminen sentään onnistuu kaulurista huolimatta

Merja toi kuitenkin meille pari päivää sitten Siirin vanhat sukat, jotka tänään viritin Karin tassuihin. Osaksi myös siksi, että ulkona on nyt kovat pakkaset, ja pelkäsin tassujen paleltuvan. Lisäksi itse halusin hieman pidempää ulkoilua, joten puin Karille kunnolla päälle (samoin kuin toki itsellenikin) ennen lenkille lähtöä.

Kari ei arvostanut mun stailausta

Kun pääsimme ulos, olivat etutassujen sukat jo tippuneet. Ja ulkona Kari unohti taas tossut kokonaan, virtaa riitti vain riehumiseen

Kun palasimme sisälle, muisti Kari taas tossut. Pari tuntia se sisällä sitten riehui, ei oikein osannut olla tossut jalassa. Lopulta kun se oli jo ihan rikki ja vain läähätti, oli mun pakko auttaa. Sitä otin siis tossut pois, ja latoin kaulurin takaisin.

Nyt on paljon paljon parempi nukkua. Eli Kari on taas raato, ja pärjätköön sitten tuon kaulurinsa kanssa. En viitsi enää taistella vastaan, kun se ei selkeästikään muka voi kävellä noiden tossujen kanssa sisällä. Tai siis kyllähän se palloa haki normaaliin tapaan tossut jalassakin, mutta kaksi tuntia taisteli ja riehui, jotta olisi saanut ne pois.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että miksi kissojen ruokakupissa olevat mainecoon raksut eivät ollenkaan häviä. Yleensä kun Peto syö vain ja pelkästään niitä, ja nyt en ole täyttänyt kuppia varmaan viikkoon. Meillä on siis kissoille kolme kuppia, yhdessä juuri noita mainecooneja, toisessa sekalaisesti muita raksuja ja kolmannessa on märkäruokaa.

Eilen Merja kävi meillä taas kylässä, ja onneksi oli kamera mukana. Saimme todistettua tuholaiset ihan kuvien kera, ja mysteeri selvisi.

Meillä on sekä Karin, että kissojen ruokasäkit vaatehuoneessa, ja Peto nukkuu siellä nykyään aina unensa. Ilmeisestikään joku yö Peto ei ole jaksanut mennä syömään keittiöön asti, vaan on päättänyt tehdä itselleen ruoka-automaatin.

tuholaiset yllätettyinä

Eihän kukaan näe?

En se minä ollut, se reikä oli vaan ilmestynyt tähän pussiin!

Että näin. En ole vielä keksinyt ratkaisua tähän, pitää varmaan hommata joku tosi iso säilytysrasia tuolle ruualle...